Mikelin sisko on nyt suorittamassa ajokorttia, kolmen inssiajon jälkeenkin on kortti vielä hakusessa.

Ensimmäinen yritys kaatui siihen, kun sisko päätti laittaa kakkosvaihteen päälle autoa käynnistäessä. Toisella kerralla sisko töppäili maantiellä, en tiedä mitä, mutta korttia ei irronnut. Kolmannella kerralla sisko ajoi jonkin aikaa bussikaistalla eikä hän ajatellut sitä suuremmin, mutta tajusi kuitenkin siirtyä pois bussikaistalta. Hieman myöhemmin kuljettajantutkinnon vastaanottaja pyysi siskoa palaamaan takaisin ja pyysi pysäyttämään kadunviereen. Tutkinnon vastaanottaja kysäisi sitten siskolta että oliko hän huomannut ajaneensa bussikaistalla. Sisko vastasi myöntävästi ja koe loppui siihen.

  En tiedä tai muista miten Suomessa menee inssiajohommat, kun itse läpäisin tutkinnon kerralla, mutta täällä voi yrittää kahden viikon välein. Eli kun et läpäise koetta, sinun täytyy odottaa kaksi viikkoa jotta voit yrittää uudelleen. Mikelin vanhemmat eivät tiedä paljoko inssiajon uusiminen maksaa, he vain odottelevat että loppulasku tulee. He myös sanoivat että kaksi inssiajo yritystä sisältyy hintaan ja ilmeisesti ei ole pakollista ottaa ajotunteja kokeiden välissä.

 Ensimmäisen inssiajon jälkeen Mikelin sisko otti töppäilynsä huumorilla, mutta nyt ei enää ajokortista kysyttäessä hymyä löydy ja asiaa ei auta kun Mikelin sekä toisen veljen kaverit kuittailevat asiasta viikonloppuisin ”zonalla”..