Tuossa pari viikoa sitten olin ensimmäistä kertaa katolilaisissa
hautajaisissa. Mikelin kaverin isä kuoli tiistaina ja hautajaiset
olivat jo keskiviikkona. Täällä on tavallista mennä ihan "normaali"
vaatteissa hautajaismessuun, eikä välttämättä edes pukeuduta tummaan.
Mikel oli ensin menossa normaali t-paidassa, mutta kun tutkailtiin sen
paitavarastoa niin kaikki paidat on joko kirkkaan värisiä tai logolla;
oli vaikea päätös musta lordin paita vai ruskea paita jossa joupunut
mies makaa maassa. No käväisin ostamassa pitkähihaisen, täysin musta
paidan. Itse en ensin ajatellut mennä hautajaisiin, koska olen liian
emotionaalinen, mutta Mikel sai suostuteltua. Ja niin kuin äiti sanoi
että eikö itku kuulu hautajaisiin. Ennen kirkkoon menoa tavattiin
eräässä baarissa Mikelin kavereiden kanssa, josta lähdettiin joukolla
kirkkoa kohti. Kirkon pihassa juteltiin hetki tämän kaverin
(jonka isä kuoli) kanssa, joka osoittautui kovimmaksi paikaksi, sen
myönsivät myös Mikel kavereineen. Itse kirkonmeno oli tavallinen messu,
jossa omaiset oli osallisena vain arkun kannossa. Messu oli
baskinkielellä, joten on vaikea sanoa kuinka paljon vainajasta
puhuttiin, mutta ei ei tuota voi mielestäni verrata luterilaisiin
hautajaisiin. Kirkko oli tupatentäynnä, ja kirkon pihassa oli
vieraskirja, johon pystyi kirjoittamaan nimensä, mutta myös tavallista
on jättää käyntikortti.
torstai, 25. lokakuu 2007
Kommentit