Tuossa pari viikoa sitten olin ensimmäistä kertaa katolilaisissa hautajaisissa. Mikelin kaverin isä kuoli tiistaina ja hautajaiset olivat jo keskiviikkona. Täällä on tavallista mennä ihan "normaali" vaatteissa hautajaismessuun, eikä välttämättä edes pukeuduta tummaan. Mikel oli ensin menossa normaali t-paidassa, mutta kun tutkailtiin sen paitavarastoa niin kaikki paidat on joko kirkkaan värisiä tai logolla; oli vaikea päätös musta lordin paita vai ruskea paita jossa joupunut mies makaa maassa. No käväisin ostamassa pitkähihaisen, täysin musta paidan. Itse en ensin ajatellut mennä hautajaisiin, koska olen liian emotionaalinen, mutta Mikel sai suostuteltua. Ja niin kuin äiti sanoi että eikö itku kuulu hautajaisiin. Ennen kirkkoon menoa tavattiin eräässä baarissa Mikelin kavereiden kanssa, josta lähdettiin joukolla kirkkoa kohti. Kirkon pihassa juteltiin hetki tämän kaverin  (jonka isä kuoli) kanssa, joka osoittautui kovimmaksi paikaksi, sen myönsivät myös Mikel kavereineen. Itse kirkonmeno oli tavallinen messu, jossa  omaiset oli osallisena vain arkun kannossa. Messu oli baskinkielellä, joten on vaikea sanoa kuinka paljon vainajasta puhuttiin, mutta ei ei tuota voi mielestäni verrata luterilaisiin hautajaisiin. Kirkko oli tupatentäynnä, ja kirkon pihassa oli vieraskirja, johon pystyi kirjoittamaan nimensä, mutta myös tavallista on jättää käyntikortti.